1950-luvun lopulla Ranska oli vahvasti riippuvainen algerialaisesta viinistä, joka tarjosi sekoitettuihin punaisiin vahvuutta, väriä ja pitoisuutta. Algerialaiset viinit olivat myös ihanteellinen sekoituskumppani Languedocin alueella runsaasti kasvatetulle Aramon-rypälelajikkeelle (josta puuttuu väriä ja pitoisuutta, mutta joka tarjoaa korkean sadon).
Algerian (sekä naapurimaiden Marokon ja Tunisian) osuus kansainvälisestä viinikaupasta oli kaksi kolmasosaa.
Algerian viinintuotanto siirtomaavallan aikana
Vaikka viiniköynnösten viljelyä harjoitettiin esisiirtomaa-algeriassa, ja se todellakin kukoisti esiislamilaisena aikana, 1870-luvun Ranskan filokseran kriisin oli määrä muuttaa tämän pohjoisafrikkalaisen siirtokunnan maatalouden viinitarhoiksi. Samaan aikaan jotkut Badenin (Saksa) viininviljelijät asettuivat Algeriaan.
Algerian koko viininviljelyala lähes kolminkertaistui vuodesta 1870 vuoteen 1890 yli 110 000 hehtaariin (270 000 aaria) 1800-luvun lopulla, koska algerialaiset viinit olivat ensisijainen vaihtoehto Ranskan kyltymättömille viininjuojille. Tämä poikkeuksellinen istutusten kasvu johtui myös siitä, että eurooppalaiset uudisasukkaat pakenivat filokseran runtelemasta Manner-Euroopasta.
Algeria saavutti suurimman historiallisen viininviljelyalueensa, yli 400 000 hehtaaria (lähes 1 000 000 hehtaaria) vuoteen 1938 mennessä, ja se tuotti yli 21 miljoonaa hehtolitraa (550 miljoonaa galonia) viiniä. Viinin valta-asema Algerian siirtomaataloudessa muokkasi siirtomaayhteiskuntaa. Se tarjosi taloudellista ja poliittista vaikutusvaltaa eurooppalaisille viinitarhojen omistajille, jotka tunnettiin nimellä "Pieds Noirs" ("Black Feet" englanniksi). Se antoi vakaata ja arvokasta työtä sekä suurempia tuloja (kuin muut maataloustyöt) ei-eurooppalaisille. Edistääkseen Algerian viinituotannon laatua ja edistääkseen sen vientimenestystä INAO oli hieman ennen sotaa myöntänyt VDQS-tila 12:een crus. Näistä ponnisteluista huolimatta algerialaiset viinit olivat kuitenkin edelleen vahvasti riippuvaisia suurkaupungin liike-elämän reiteistä, mikä teki tästä Algerian vaurautta lisäävästä sektorista liian voimakkaasti integroituneen metropoliin ("manner-Ranskaan").
Algerian itsenäisyyden vaikutukset paikalliseen viiniteollisuuteen
Algerian itsenäisyyssodan alkaessa 1950-luvun puolivälissä viininviljely oli edelleen siirtomaatalouden tärkein talouden ala, jonka osuus Algerian viennin arvosta oli puolet. Viininviljely oli niin tärkeä paikallistaloudessa, että se oli ainoa tunnustettu maatalousteollisuus tietyillä alueilla (esimerkiksi Mitidja, osa Oranais'ta ja Aïn Temouchent).
Kun Algeria itsenäistyi vuonna 1962, lähes miljoona ranskalaista sekä suuri miehitysarmeija pakeni. Algerian paikalliset viinimarkkinat romahtivat lähes välittömästi. Äskettäin muodostettu islamilainen tasavalta piti viininvalmistusta sopimattomana. Tämän seurauksena Algerian suuri riippuvuus viinikauppaan oli välitön ongelma. Tämä aiheutti työttömyyttä (viininviljelyn osuus maatalouden kokonaistyöllisyydestä yli puolet) ja merkittäviä taloudellisia menetyksiä monille algerialaisille.
Algerian moderni viinitalous
Algerian itsenäistymisen jälkeen nousi esiin useita taloudellisia kysymyksiä. Viinintuotanto puolitettiin vuosina 1962-1963 (6,8 miljoonaan hehtolitraan vuodessa). Korvatakseen valtavan tulonmenetyksen Algeria teki kaupallisen sopimuksen Neuvostoliiton kanssa, jonka mukaan Neuvostoliitto sitoutui ostamaan yli 5 miljoonaa hehtolitraa viiniä vuosittain. Tämä sopimus yhdessä öljyliiketoiminnan kanssa auttoi Algerian talouden elpymisessä.
Nämä ongelmat saivat aikaan useita hallituksen aloitteita viinitarhojen muuttamisen tukemiseksi. Kuitenkin vain harvat maataloustoiminnot pystyivät vastaamaan viinintuotannon tuottaman työllisyyden ja vaurauden astetta. Yllättäen vasta 1970-luvulla hallitus alkoi vakavasti ottaa huomioon (vientimarkkinoiden romahtamisen edessä) vapaussodan aiheuttamaa viininvalmistuksen osaamisen ja laadun menetystä viinintuotannossa.
Vuoteen 1990 mennessä viininviljelyalaa oli jäljellä noin 100 000 hehtaaria (250 000 aaria), mikä on noin 1/4 viininviljelyalan enimmäispinta-alasta.
2000-luvun alkuun mennessä viiniköynnöksiä oli jäljellä noin 65 000 hehtaaria (160 000 hehtaaria), joista suurin osa oli omistettu vain syötäväksi tarkoitettujen rypäleiden tuotantoon viinin sijaan.
Hylätyt viinitarhat ja viinitilat, alhaisemmat sadot ja alhaisemmat hinnat ovat kaikki vaikuttaneet siihen, että Algerian viiniteollisuus on jäänyt entiselleen.
Seuraa minua sosiaalisessa mediassani
Viini on gourmet-aarre, älä käytä alkoholia väärin!
Mitään tästä sisällöstä ei ole sponsoroitu
En saanut mitään lahjoja tai ilmaisia näytteitä, jotka voisivat liittyä tähän artikkeliin
FI 
EN 
FR 
IT 
ES 
PT 
DE 
JA 
ZH 
KO 
HI 
TH 
VI 
PL 
NL 
EL 
RO 
HU 
CS 
SK 
UK 
SV 
NB 
DA 
LT 
ET 
LV 
BG 
SL 
TR 
ID 
TL 
MS 
KM